Somaattinen harjoittelu - avain hermoston tasapainoon

Miksi somaattinen harjoittelu ja mitä se oikeastaan on?

Krooninen stressi, uupumus, kipu, trauma, emotionaalinen kuorma ja jatkuvat jännitykset kehossa kuormittavat hermostoa. Tämä vaikeuttaa rentoutumista ja paikallaan oloa. Usein reagoimme epämiellyttäviin aistimuksiin siirtymällä ”päähän” – yrittämällä ratkaista asioita analysoimalla tai siirtämällä huomiota tekemisestä toiseen. Kehon ylivireystila kuitenkin vain voimistuu, ja keho viestii apua yhä äänekkäämmin. Joskus tämä voi olla lamaannuttavaa, jos ei tiedä mitä tehdä.

Somaattiset harjoitukset auttavat palauttamaan yhteyden kehon tuntemuksiin ja sen sisäsyntyiseen viisauteen. Keholla on luontainen kyky korjata itse itseään, mutta se vaatii pysähtymistä ja kuuntelua. Jos hermosto toimii jatkuvasti "taistele tai pakene" asetuksella, kudokset eivät pääse palautumaan optimaalisesti. Pitkittyneenä ylivireys voi johtaa sentraaliseen sensitisaatioon, eli siihen että keskushermosto herkistyy uhkille ja alkaa tulkita normaaleja aistimuksia kipuna (krooninen kipu) tai tapahtumia uhkina (stressi, trauma). Pelko voi lisäksi luoda aistimuksia siinä, missä todellisia ärsykkeitä ei välttämättä ole. Esimerkiksi kroonisessa kivussa liikkumisen pelko voi johtaa kompensaatiomalleihin, mikä synnyttää jännitystiloja kudoksiin, ja ikään kuin lukitsevat kivun paikalleen.

Syntyy eräänlainen noidankehä, jossa kipu, stressi tai trauma luovat ylivireystilan hermostoon, ja ylivireystilassa normaalisignaalit tulkitaan voimakkaammin ja tämä taas voimistaa hermoston sympaattista aktivaatiota.

Somaattinen harjoittelu pyrkii katkaisemaan tämän kierteen. Sen perusajatus on hermoston neuroplastisuus – hermoston kyky muovautua ja järjestäytyä uudelleen. Liike on tietoista, hidasta ja aistimuksista ohjautuvaa, kaikkea muuta kuin suorittavaa. Harjoitteet aktivoivat parasympaattista hermostoa, jolloin keho pääsee kokemaan liikettä ja aistimuksia turvallisella tavalla. Näin hermosto oppii, että kaikki tuntemukset eivät ole uhkia, ja alkaa hiljalleen ohjelmoitua uudelleen.

Kehon ja mielen välinen yhteys syvenee, jännityksiä voidaan tunnistaa ja vapauttaa, ja keho saa mahdollisuuden palautua. Tämä voi vähentää kipua ja ylivireyttä, ja ennen kaikkea avata tien uuteen tapaan liikkua ja toimia – tapaan, joka tukee palautumista ja merkityksellistä elämää.